Mainitsin haluavani sisäistä rauhaa, mutta toistaiseksi en ole tavoitteeseeni päässyt.. Välillä tuntuu, että arki tempoo väkisin mukaansa ja pakottaa kiireeseen, hermoiluun ja stressiin. Tietysti kaikki on kiinni omasta asenteesta -tiedetään..
Viikonloppu oli tapahtumarikas ystäviä ja isovanhempia tapaillen, ulkoillen ja perheen kanssa laatuaikaa viettäen. (Mieheni pitää isäkuukautta, joten laatuajasta voi oikeasti puhua tässä tapauksessa.) Olen nyt myös silmäpuoli, kun vauva raapaisi minulle haavan silmään. Luit oikein!
Voi(si)ko taikasauvaa heilauttamalla saada itselleen seesteisen tilan ja asennoitua kaikkiin asioihin rauhallisesti turhia hermoilematta? Jatkan harjoituksia.. ommmm.....
Pohdintoja äitiydestä, elämästä ja kaikesta mitä mieleen voi juolahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti