lauantai 20. huhtikuuta 2013

Suklaakakut poskella

Kirjaimellisesti.

Kävin eilen poitsun kanssa kauppakeskuksessa shoppailemassa. Kotoa oli loppunut kahvi, joten aamukahvi oli jäänyt juomatta. Päätin siis käydä kahvilla ja nauttia samalla suklaaleivoksen. Nautinnollisen kahvihetken jälkeen jatkettiin kiertelyä ja ostoksia. Myöhemmin lastenhoitohuoneessa imetyksen jälkeen satuin vahingossa vilkaisemaan itseäni peilistä ja ah! Suklaakastiketta leuassa mannerlaatan kokoinen alue.. Kahvilta lähdettyäni pyyhin paperilla suuni, mutta leuka jäi ilmeisesti putsaamatta.

Olisi pari kivaa kassaneitiä voinut muitta mutkitta mainita minulle asiasta. (Ehdin muutamat ostokset tehdä parissa vaatekaupassa.) Nolompaa kiertää ympäri ostoskeskusta kastikkeet naamalla kuin se, että joku mainitsisi "voisit vähän pyyhkäistä.." Olempahan saanut jollekkin hyvät naurut/päivän piristykset aikaiseksi!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Varoitus! Valittava äiti.

Saisko nyt vähän valittaa?

Miksi tuo meidän pieni mies ei osaa vielä puhua? Olisi paljon näppärämpää, kun tietäis mikä millonki on hätänä..

Milloin tuo ruuan kanssa sotkeminen loppuu? Meillä on sormiruokailtu neljä kuukautta ja niin ihana omatoimisuus aiheuttaa ei niin ihanaa sotkua..

Milloin pikkuinen alkaa leikkiä omilla leluilla, eikä kaikella mahdollisella kodin elektroniikalla jne. mihin ei saisi koskea? Minuutin välein saa nostaa ukon pois kielletyistä paikoista ja sekunnin välein seurata mihin seuraavaksi kontataan ja lujaa..

MIKSI meidän katti ei osaa päättää ollakko sisällä vai ulkona? Pitää avata ulko-ovea viiden minuutin välein.

MIKSI koiramme kiusaa toista kattiamme, juoksee äristen sen perässä ympäri taloa? (Tiedän, kouluttajassa vika.)

Miten tämä talo on kokoajan sotkuinen vaikka täällä jatkuvasti siivotaan?

Vesisade ei haittaa; sulaapahan viimeisetkin lumet ja tulee kesä..

Ei mulla muuta. Joskus on huonompi päivä ja kaikki ketuttaa.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Itselle hankittua

Viime aikoina ei ole tullut hankittua itselle juuri mitään vaatteita tms. Pojalle tulee ostettua kyllä sitä sun tätä. (Pääsääntöisesti käytettyjä vaatteita ja leluja.) Näin kevään korvilla halusin piristää mieltäni muutamalla vaatehankinnalla. Seuraavat siis ihan omaan käyttöön.

Toppi, jossa pitsihelma ja keinonahkarotsi (Nämä täysin mustia.)
 
Superstarin popot.
Nämä kaikki tuli ostettua uutena. Käytössä tulevat olemaan niin kauan, kunnes kuluvat puhki. Pitää käydä kiertelemässä vielä kirpputoreja hyvien löytöjen toivossa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Leppoisa lauantai

Leivoin tänään leipää ihan itse ja paistoin leivinuunissa! OmnomNAM. Pieni mies alkaa olla sen verran kunnossa, että välillä voi keskittyä muihinkin asioihin. Tulipas muuten herkullista leipää. (Ohje suoraan hiivaleipäpussin kyljestä minimoi epäonnistumisen.)


Leipää suoraan leivinuunista ja päällä Oivariinia NAMI!
Leipoessa tuli ihan järjetön punaviinin himo ja mies lähti kauppaan (myös viini-sellaiseen) hakemaan illaksi helpotusta mielihaluihini. Niin, aloin myös himoita jotain keksejä ja levitettä.. Miellyttävä yllätys oli, kun mieheni toi mukanaan mm. itse inhoamaansa aurajuustoa. (Minun rakastamaa tietysti.) Voi tätä ilon ja herkuttelun päivää!

Miehet ovat nyt pesulla ja itse päivittelen blogia punaviinilasi kourassa. Kunhan poitsu saadaan unille niin lämmitetään sauna ja mutustellaan herkkuja tv:n ääressä. Ja kyllä, nyt on semmoinen olo, että olen todellakin ansainnut tämän!

Leppoisaa lauantaita jokaiselle.

Meille kotiutuikin tonkka.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Valoa tunnelin päässä

Eiköhän tuo meidän poitsu ala ajan kanssa paranemaan. Tänään käytiin kontrollissa ja tulehdusarvot 8 JESS! Korvissakin alkaa näkyä paranemisen merkkejä, eli antibiootit tehoaa. *huokaus* Eiköhän tuossa tulevalla viikolla päästä takaisin arkeen. (Kerrankin odotan innolla perinteistä, tuikitavallista ar-ke-a.)

Kämppä on räjähtänyt vajaassa viikossa ultimaattisen sekaisin ja nyt pitäisi kerätä jostain voimia, että jaksettaisiin miehen kanssa alkaa siivoamaan. Itse henkilökohtaisesti olen erittäin taitava levittämään tavarat ympäri asuntoa ja sitten miestäni alkaa ahdistaa tajuton siivo. (Niin - ei minua, vaan miestäni.) Toki minäkin nautin siististä asunnosta, mutta ei sekasotku minua niin häiritse. "Idioottikin osaa olla siisti, mutta vain nero hallitsee kaaoksen" vai miten se menikään..

Poitsu alkoi pitkän yskimisen jälkeen päikkäreille, joten kahvitauko on nyt paikallaan. (Oikeastaan santsaus kierros..)

Ihanaa viikonloppua kaikille ja pysykää (ja pysytyään) terveenä!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Itkua ja hampaiden kiristystä (eiku tekoa?)

Raasu, reppana meidän pieni vauva. Tauti ei ole vielä hellittänyt ja tuntuu, että hampaiden puhkeaminenkin aiheuttaa omat tuskansa. Sydäntä raastavaa katsoa pientä miestä, joka yrittää vain hienosti sinnitellä ja jaksaa! Huomenna varmuuden vuoksi crp-kontrolliin, koska viikonloppukin tulossa.

Muutama päivä neljän seinän sisällä (lukuunottamatta reissuja sairaalaan) aiheuttaa tässä mammassa seinähullun oireita. Pitänee käydä koiran kanssa lenkillä, josko se vähän piristäisi..

Toivo paremmasta huomisesta on nyt meidän jokaisen mielessä. Tämän sairastelunsa aikana pikkuinen on itkenyt paljon enemmän kuin koko vauva-aikana yhteensä! (Meillä on ollut kylläkin melko helppo vauva.) Kai se vain jokaisen äidin sydäntä repii rinnasta, kun kuuntelee oman lapsensa itkua ja ei voi asialle mitään tehdä. Positiiviset ajatukset kehiin nyt vaan..

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Noniin, nyt se on sitten pikkuisen ensimmäinen kunnon tauti päällä. Mentiin omaan terveyskeskukseen eilen tulehdusarvojen kontrolliin ja olivatkin hurjasti nousseet. Keuhkokuvat ja verikokeita. Parin tunnin kuluttua poitsu meni veltoksi ja ei meinannut herätä; ambulanssilla sairaalaan. Lisää kokeita ja illalla päästiin kotiin antibioottien kanssa. Ärhäkkä korvatulehdus ja ylähengitystie infektio ainakin. Tänään taas aamusta kontrolliin tulehdusarvojen vuoksi ja oli lähtenyt aika hyvin laskuun, joten tilannetta seuraillaan nyt kotona.

Eihän tuo pikkuisen sairastelu ole mitään mukavaa katseltavaa. Tietysti huoli on suuri, kun toisen terveydestä on kyse. Tästäpä taas muistaakin, että osaa arvostaa terveitä päiviä arkisine huolineen. Miksi sitä pitääkin napista turhista, kun kaikki on oikeasti hyvin. Siksi kait näitä "pysäytyksiä" välillä tuleekin, että tajuaisimme arvostaa jokaista hetkeä.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Paluu arkeen

Ehkä kuva kertoo enemmän kuin sanat..
Mukavan mökkireissun tuliaisina poitsumme sai nuhan ja korkean kuumeen. Eilen sitten kärvisteltiin yhteispäivystyksessä ja päästiin puoliltaöin kotiin.. Poika on vieläkin kuumeinen, itkuinen ja kärttyinen. Huomenna otetaan tulehdusarvot uudestaan, koska olivat kovin koholla.

Muutama yö ollut melko katkonainen sattuneesta syystä. Mies aloitti tänään "pirteänä" työt isäkuukauden jälkeen ja nukkuu nyt pikkuisen kanssa pois univelkoja. (Ja mitä minä teen? Päivittelen blogia ja mutustelen äsken paistamaani pitsaa..) Nukkuminen on yliarvostettua ja oma aika välillä kultaakin kalliimpaa. Vai onko? Näinä päivinä peilistä on tuijotellut joku tuntematon zombie, jota kotiäidiksin kai kutsutaan..

Mitä kaapeista löytyy-pitsa: tonnikalaa, ananasta ja salamia hirven-, hevosen- ja sianlihasta.
Olen seilannut netissä ja yrittänyt etsiä edullista/suht hyvää välikausihaalaria poitsulle tuloksetta. Viidakko on nimittäin sankka ja tietämys nollassa. Suosituksia otetaan vastaan!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

"Tuu tuu tupakkarulla.."

Fiuh ja huh hahhhhei: poitsu nukkuu päikkäreitä! Se tunne, kun käyt suihkussa, (poika istuu sen ajan lelun kanssa tyhjässä paljussansa) laitat ruokaa, (annat oman kännykän leluksi silläkin uhalla, että se särkyy) vuorostaan mustapippurisirotin pieniin kätösiin, (josko se hetken kiinnostaisi, että saan makaroonilaatikon uuniin) pakkaat mökille ja haet samalla konttaavaa poikasta sieltä sun täältä.. Kyllähän tämä työstä käy! Hetken sängyssä "taisteltuamme" sain pojan tainnutettua (jo toistamiseen) tupakkarulla-laululla. Oi ja voih <3 Samantien unohtui stressi ja hermoilu, kun mitään ei saa aikaiseksi ja paljon olisi tekemistä.

Kuka se joskus sanoikin, että nukkuva lapsi ja elävä tuli on sellaisia asioita, joita voi tuijottaa loputtomiin. Nonnii, nyt se sitte heräs. Vajaan tunnin nukkui..

Aurinkoista viikonloppua! Me lähdetään ystäväpariskunnan kanssa rentoutumaan mökille!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Imetyksen aiheuttamat himot

Mistä johtuu, että voisin vetää päivittäin (melkein vedänkin) suklaata, limukkaa, keksejä, karkkia ja kaikkia herkkuja niin paljon kuin kätköistä löytyy ja kaupasta saa raahattua? Imetys. Ainakin niin sen olen itselleni järkeillyt. (Muille selitellyt..)

Ennen raskautta en syönyt juuri mitään herkkuja. Pallomahan kanssa alkoi mehut ja muut sokerit maistua, eikä loppua näy.. Onneksi imetys pudotti nopeasti kaksikymmentäkolme raskauskiloani, mutta eihän minulla ole suunnitelmissa loppuikääni imettää. En ole kyllä kovinkaan hysteerinen kropastani, mutta silti tämä sokerin ja herkkujen kauhominen hirvittää. Eihän tämä kovin tervettä voi olla? Itsehillintää minulla ei ole, joten turha luulla, että noin vain lopetan sokerirottailun.

Miksi Fazerin Susu on pussitettu? Ostin viikonlopun mökkireissulle eilen ja tuhosin pussillisen tänään kera kahvin. (Mökille lähdemme siis huomenna..)
Yhtenä päivänä sain vihdoin väsättyä itsetehtyjä (pitkään himoitsemiani) hampurilaisia. Tämähän on terveellistä herkkua, eikös?

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aurinkoiset tunnit

Lainaus kirjasta Sateenkaaren tuolla puolen:

Omista itsellesi aurinkokellon mielilause: "Minä osoitan vain aurinkoiset tunnit." Jos tahdot tehdä hyvää työtä, pidä mielesi hilpeänä ja ajattele vain kauniita, miellyttäviä ja jalostavia ajatuksia. Karkota luotasi kaikki synkät ja alakuloiset mietteet, kaikki se, mikä häiritsee rauhaasi ja raatelee mieltäsi. Tapa ne, ennen kuin ne tappavat sinut.
   Ei voi kylliksi panna arvoa aurinkoiseen luonteeseen, joka vetää kaikki ihmiset puoleensa eikä loukkaa ketään. Jokainen tahtoo heidän tuttavuuttaan. Helposti he avaavat ovia, jotka vain suurella vaivalla avautuvat - tai ehkä eivät avaudu lainkaan ärtyisille ihmisille.
                                                             
 -Orison Swett Marden

Tuossa kiteytyy kyllä hienosti omat tavoitelmani ja päämääräni! Mutta miten onkaan niin työlästä olla kokoajan positiivinen, rauhallinen jne? (Itse ainakin saan tehdä kovasti töitä sen eteen.) Luulen, että tämänhetkinen elämäntilanteeni toimii loistavana opettajana näille asioille, kunhan vain jaksan keskittyä omaan itseeni. (Vinkkejä otetaan vastaan..)