Plörinää pääsiäisestä ja sen vierestä

Voin sanoa, että irtautuminen kotoa tekee välillä hyvää! Yksi ilta pois teki ainakin tälle mammalle terää. Taas on puhtia kuin pienessä pitäjässä. (Vai mikä se sanonta olikaan?) Tämä päivä alkoi lupaavasti, kun mies nousi pikku-ukon kanssa ja nukuin itse puoleenpäivään saakka! Elämän pieniä iloja ja nautintoja.

Meillä pääsiäinen ei ole kovinkaan erityinen juttu ruuan/koristeluiden suhteen. (Ehkä lapsen kasvun myötä tuossakin tapahtuu muutos.) Ihan omaksi piristykseksi oli kuitenkin ostettava parit kukat kotia koristamaan. Toistaiseksi ovat jopa säästyneet kissojen maisteluilta.. koputtaa puuta.. Tuosta tulikin mieleeni, että aikaisemmin postaamani löytö virkatusta matosta oli toiminut tänä aamuna kissan oksennus alustana.. nami nam!

Toivotan kukkaisten kuvien myötä jokaiselle aurinkoista pääsiäistä!

Tulppaanit (hengissä vielä toistaiseksi)

Narsissit istutan maahan, jos säilyvät hengissä kevääseen.

Eikös vain kummasti piristäkin mieltä?

Näppärä päivä

Viime yö ei ollut kovinkaan auvoisa, kun pieni mies valvotti pätkissä aamuun asti. Johtuneeko sitten liikkumisesta, hampaiden teosta, nälästä vai ei mistään. Tissiä, tuttia, silittelyä ja silmät ristissä "taistelua" omasta pienestä nukkuma-alueesta. 160cm leveä sänky on mielestäni hitusen pieni koiralle, miehelle, poitsulle ja minulle.. No ei voi valittaa, kohta tämän 9kk aikana valvomiset ovat olleet vähäisiä. Kiitokset vain rakkaalle pojallemme, joka sai ilmeisesti meidän molempien unigeenit.

Aamu oli sitäkin auvoisampi, kun mies antoi minun jatkaa unia. (Olen paljon miellyttävämpi tapaus levänneenä.) Lounaan jälkeen kävimme asioilla ja koukattiin ruoka(siideri)kaupan kautta kotiin. Tämä päivä vain jatkuu parempana, kun pääsen illalla viettämään aikaa kaverin luokse. Illanistujaiset ovat jääneet vähiin sattuneesta syystä ja tänään hyvällä omallatunnolla häivyn kotoa siiderit muovipussissa!

Meidän kenttälounas.

Omaa aikaa

Poitsu meni vihdoin päikkäreille ja mies ulos hommaamaan omiaan. Kahvikuppi, suklaata ja tietokone nokan eteen: oma tauko tuli tarpeeseen. Samuli Putron Olet puolisoni nyt kruunaa hetken <3

Kahvihetki.

Mieheni pitämä kolmen viikon isäkuukausi on kyllä hieno juttu.. Välillä vain joudun hillitsemään häntä, että osaisi itsekkin levätä ja asettua edes hetkeksi paikoilleen. Jos pieni mies on nukkumassa, isompi mies ei osaa relata. Taukoamatta on tehtävä jotain arjen askareita! Minä kyllä osaan jättää asiat myöhempään (rempalleen) ja nostaa jalat pöydälle liiankin helposti, jos lapsukainen sen sallii. Mies häärää vielä ensi viikon meidän kanssa ja palaa sitten töihin. Pitää kyllä nauttia jokaisesta hetkestä!

Nyt lisää kahvia..

Löytöjä

Tänään kiertelin yhdellä kirpparilla poitsun kanssa ja löysin ihania sisustusjuttuja! Joku oli laittanut käsitöitä myyntiin ja löysin sieltä muutaman aarteen. Kärkkäiseltäkin tarttui mukaan pieni juttu.

 

Kirpparilta käsityönä tehdyt virkattu matto, sisustussydän ja pöllöt pussukka. Hengarit tulevaan lastenhuoneeseen ja Kärkkäiseltä metallinen servettiteline pöllön kuvalla.



Täydet plussat kirpulle, kun on järjestetty lastenhoitohuone! Voi vaihdella vaipat ja imettää kiertelyn lomassa.

Oikeastaan joka päivä oltu perheellä liikenteessä siellä sun täällä niin joskohan huominen olisi pyhitetty kotoilulle. Nyt on niin mahtavia keväisiä säitä, että oikeinkin mielelläni käyn ulkoilemassa kera vaunujen ja koiran! Tuolla luonnon keskellä sielu ja mieli lepää, vai mitä?

Aurinkoista loppuviikkoa!

Härdelliä

Mainitsin haluavani sisäistä rauhaa, mutta toistaiseksi en ole tavoitteeseeni päässyt.. Välillä tuntuu, että arki tempoo väkisin mukaansa ja pakottaa kiireeseen, hermoiluun ja stressiin. Tietysti kaikki on kiinni omasta asenteesta -tiedetään..

Viikonloppu oli tapahtumarikas ystäviä ja isovanhempia tapaillen, ulkoillen ja perheen kanssa laatuaikaa viettäen. (Mieheni pitää isäkuukautta, joten laatuajasta voi oikeasti puhua tässä tapauksessa.) Olen nyt myös silmäpuoli, kun vauva raapaisi minulle haavan silmään. Luit oikein!

Voi(si)ko taikasauvaa heilauttamalla saada itselleen seesteisen tilan ja asennoitua kaikkiin asioihin rauhallisesti turhia hermoilematta? Jatkan harjoituksia.. ommmm.....

Tästä se alkaa

Mikä alkaa? Elämänikö? No ei sentään..

Pitkään muiden blogeja luettuani tulin siihen tulokseen, että kokeillaan. Ajatukseni on purkaa itseäni, elämääni "paperille". Vanhanaikainen päiväkirjakin on kaunis ajatus, mutta käytännössä luulen tämän toimivan paremmin.

Tällä hetkellä elämäni vahvimmat vaikuttajat ja ihastuttajat (lue: rakkaimmat asiat) ovat ehdottomasti 2012 syntynyt esikoinen, aviomies ja elämämme eläimet: kaksi kissaa ja yksi koira. Ystävistä puhumattakaan!

Sattuneesta syystä (pojastamme siis) symbioosissa eläminen paikassa koti on elämäni keskeisin asia tällä hetkellä. Arjen askareiden keskellä pyörittelen ajatuksia liittyen henkiseen kasvamiseen ja oman itsensä tuntemiseen liittyen. En halua oravanpyörää elämääni, vaan sisäisen rauhan. Että tällaisia vaatimattoman pieniä toiveita ja ajatuksia pyörittelen..